Juha Leiviskä on yksi sotien jälkeisen ajan merkittävimmistä suomalaisista arkkitehdeista. Lähes kuusi vuosikymmentä kestäneen uransa aikana hän on lukuisten kotimaisten tunnustusten ohella saanut useita huomattavia kansainvälisiä palkintoja. Hänen arkkitehtuuriaan on kiitetty ajattomista hyveistä, kuten rehellisyys ja korkea taiteellinen laatu. Ennen kaikkea hänessä henkilöityy arkkitehti humanistina.

Leiviskän rakennuksia on usein kutsuttu valon arkkitehtuuriksi, ja paljon on kirjoitettu niiden suhteesta musiikkiin. Leiviskälle yhtä tärkeitä arkkitehtuurin lähtökohtia ovat liike tilassa sekä rakennuspaikan ympäristö ja sen historia, mennyt ja tuleva. Maaston rytmiikka, oli se sitten rakennettua tai rakentamatonta, on tärkeä aihe Leiviskän arkkitehtuurissa. Hänen pyrkimyksenään on aina ollut, että uusi rakennus nostaa esille ympäristönsä parhaat, mahdollisesti piilossa olleet ominaisuudet ja antaa paikalle identiteetin. Kirjaan kirjoittamassaan artikkelissa ”Arkkitehtuurin pysyviä arvoja etsimässä” Leiviskä kiteyttää arkkitehtonisen perintönsä. Hän kertoo ihmisistä ja paikoista, jotka ovat olleet ratkaisevia hänen suunnitteluperiaatteidensa kehittymiselle.

Juha Leiviskä Works 2000–2022 on kattava teos arkkitehdin työstä. Se on itsenäinen jatko-osa vuonna 1999 ilmestyneelle Juha Leiviskä -monografialle (toim. Marja-Riitta Norri; Arkkitehtuurimuseo), ja se lisää ymmärrystä ja tietämystä Leiviskän humaanin arkkitehtuurin merkityksestä.